Olen tuskaillut askartelu-ja koruilutarvikkeitten kanssa ja pähkäillyt mitä olisi tehtävissä. Minä kun en omista askarteluhuonetta, en edes pienen pientä nurkkausta.
Aina kun haluan jotain tehdä, tapahtuu seuraavaa: Otan esille osan materiaaleista.Huomaan,että tähän sopisi se ja se juttu, missähän se on? Seuraa puolen tunnin kaappien kaivelua ja tavaroiden levittelyä. Jes, löytyi. No mut sit mä tarvisin sen... missähän se on? Kato, täällä oli tää mitä mä viimeksi hain! Tähän sopisikin se yks juttu, mihin mä sen taas laitoin... Tiluli-tilulii... (puhelin soi) Moi! Oletteko kotona jos tullaan käymään? Juu, nähdään tunnin päästä,moi! Aaargh! Kauhee siivo, äkkiä tavarat vaan johonkin pois tieltä. Ystävät saapuvat ja vietämme oikein kivan illan. Ystävät lähtevät.No niin, takaisin askartelujen pariin kun tarvitsen kortin huomiseksi. Hmm... mihin mahdoin paniikissa laittaa sen...Jne.jne. Kierre on valmis.
Joskus saan sellaisen puhdin, että käyn kaiken läpi ja järjestän hienosti omille paikoilleen joka ikisen kikkareen, mutta ei tarvita kuin yksi paniikkisiivous ja Tadaa, työn tulokset ovat poissa. En siis valita siitä, että ystävät käyvät kylässä, ei, se on elämän suola. Valitan sitä kun ei ole mitään paikkaa missä toteuttaa itseään. Että saisi rentoutua eikä aina tuskailla jos tavarat jäävät ruokapöydälle. Niin ettei kukin perheenjäsenemme söisi yksinään pienessä pöydälle raivatussa tilassa. Meidän asunto on juuri sopivan kokoinen, jos ei tarvitse työhuonetta. Se olis vaan tosi kiva.
Bongasin loistavan blogin, missä pähkäillään säilytyksellisiä juttuja.
Askartelutila, "Ihania askarteluhuoneita, inspiroivan säilytystavan etsintää ja ja vinkkejä askartelutarvikkeiden järjestämiseen".
Kyseisen blogin lukeminen hälventää tuskaani hieman, vaikka toisaalta kun lukee osiota Lauantain unelmahuone, en voi olla kadehtimatta. Ihan pikkasen vaan =)
Hyvää kevättä!
