No niin. Taas mä hurahdin. Sieltä Heinikasta ostin kaksi leimaa. Heti piti päästä testailemaan ja tässä tulos. Tää kuva on rakkaus! Voi että sentään! Sommittelu ei oo vielä ihan huipussaan, mutta menettelee. Jos mä joskus taas saan töitä, miten mä ehdin tehdä kaikkee mistä tykkään? Nyt pitää vaan askarrella paskarrella niin paljon kun sielu sietää. Ikään kuin varastoon...
Voih, sinne Heinikkaan kun ei vaan koskaan eksyis ;)
VastaaPoistaSepä se, työt on harrastustoiminnan surma ja sekös harmittaa. Niinkuin tuolla toisaalla jo sanoin, onnee vaan valitsemallesi tielle. Toi leimailu on ihan loputon suo. Kauan minäkin sitä vastustin, mutta..... mein täytyy pitää leimailupäivä ;)
Mie oon muuten täällä http://urbaanikivi.blogspot.com/
Juu, niin täytyy! Mites mä en ole sun sivuille ennen eksynyt?
VastaaPoista